Päivitys tilanteeseen

Tämän blogin kirjoittaminen katkesi kiireisiin.
Lopputulema oli, että tavoitteisiin päästiin: työkyky on ollut pitkään normaali ja paino (joka enimmillään putosi 10 kiloa) on ollut hallinnassa.

Kesästä 2014 asti olen pyörittänyt omaa hevosbisnestä Saksassa. Valmentamisen lisäksi olen ratsuttanut ja hoitanut oman kahdeksanpäisen hevoslaumani arjen. Selkä on kestänyt tuhansienkin kilojen heinärallin ihmeen hyvin. Tuossa muutama viikko sitten otin vähän tälliä, ja nopeasti selkä äityi todella araksi ja kipeäksi. Mutta tässäkin oman kehon tunteminen on avainasemassa - pitää tietää, miten ja missä asennoissa oma keho palautuu. Psoas-asennossa nukkumista pari yötä, lämpöä tai kylmää, sähköä, kramppaavien lihasten venyttelyjä (mutta vain niiden!). Kaikilla näillä on iso merkitys hyvinvointiin.

Tuossa kun muita blogejani päivittelin, tulin kurkistaneeksi tänne. Ajattelin, että poistan tämän, kun en päivittämään ehdi. Sitten huomasin, että blogin pariin on eksynyt ihmisiä hakusanoilla "välilevynpullistuma ja ratsastus". Jos Sinäkin eksyit tänne tietoa etsien, anna minun rohkaista: välilevyongelmaisella selällä voi tehdä yhtä jos toistakin. Kuten ratsastaa ammatikseen. Pitää vain tietää miten sen tekee, mitä tarvitsee tueksi tehdä ja kuinka kehon saa palautumaan mahdollisimman nopeasti. Laiska ei voi olla, jos kipuaan haluaa aisoihin laittaa.

Jokaisessa urheilusuorituksessa tai fyysisessä suoritteessa pitää olla oikea työskentelyasento. Jos ratsastat, keskity istunnan harjoitteluun entistäkin enemmän. Kiität itseäsi myöhemmin.

Vaikkei tänne blogiin ole todennäköisesti odotettavissa päivityksiä tämän tiheämpään, jätänpä tämän tänne eetteriin kuitenkin, jos siitä jollekulle apua tai lohtua on.

Lokakuun loppupuolelle

Ei ole tullut kirjoitettua. Kunto on ollut melko hyvä. Puutumisia tulee harvakseltaan ja asentotunto ratsailla on palautunut. Nyt kun pahimmat kiireet hellittävät, pistän kolmosen silmään kuntoutuksen osalta. Talven liukkaat ovat tulossa ja niitä varten pitää olla hyvä valmius. Syksyn mutaliukkaat ovat jo täällä. Toistaiseksi pärjään hyvin.

3-11.8.

Edellisen kerran kirjoitin fyssaritapaamisen jälkeen. Olo oli silloin ihan mukava, ja positiivista palautetta tuli. Sen jälkeen Päivin tosin oli katsomassa ratsastamistani parilla eri hevosella. Koska menetin satulassa oikean jalan asentotunnon, auttoi hän maasta käsin katsomalla hahmottamaan, missä vika oli. Kevensin ylävartalon painoa pois oikean jalan päältä. Ylävartalon painon korjaaminen oikean puolen päälle palautti toimintakyvyn.

Pari viikkoa sitten videoidussa pätkässä näkyy hyvin, kuinka oikea jalka vatkaa omiaan. Päivi oli tuosta vähän huolestunut - antaa nimittäin viitteitä hermovauriosta. Nyt kuitenkin kun olen itsekseni ollut tarkkana, että paino pysyy riittävästi oikean jalan päällä myös, on toimintakyky ja asentotunto ollut liki normaali. Jospa siellä oli vain hetkellinen kompressio hermojuuressa. Näin toivon. Hermovaurio nimittäin ei ole toivottu vaihtoehto. Jos vaiva ei poistu, lienee mentävä ENMG-tutkimuksiin.
Näissä asioissa huomaan vaikutusta olevan satuloilla. Joissain satuloissa saan jalan luonnollisesti hyvään asentoon ja pystyn olemaan vakaa. Toiset altistavat puutumisille ja näille tuntohäiriöille.

23.7.-2.8.

Saksassa on ollut kiire ja kuuma. Kuntoutus on jäänyt kivunhallintaan. Vaikka olo on ollut suhteellisen kykenevä, on ollut hermosto-oireita molemmissa pakaroissa, oikea jalka on hävinnyt useamman kerran alta ja on hervoton ratsastaessa. Tänään pääsin Suomessa sitten viimein Päivin pakeille. Uutiset ovat pääasiassa hyviä.
Selkäpuolen lihaksisto on parempi kuin aiemmin. Hermosto on kipeä ja ärtynyt, mutta palautuu, samoin siten lihakset (hieronnan aikana "jumit" antoivat periksi ja hermokipu hellitti). Vasemmalla puolella SI-nivelen tietämissä on kipua, oikealla puolella kyse on enemmän iskias-vaivasta. Päivi käsitteli koko selkäpuolen läpi. Samalla juteltiin tuntemuksistani ratsastaessa ja fyysisissä töissä. Hieronnan jälkeen mentiin treenitilaan katsomaan, miten kroppa suoriutuu. Päivi tuli siihen johtopäätökseen, että lihaskunto-ohjelmaan lisätään pari liikettä pakaroille ja takareisille. Koska epästabiilius edelleen vaivaa (siis se synnynäinen yliliikkuvuus), on tavoitteena lihas- ja lihaskalvoharjoittein "kiristää" kroppaa pysymään vakaampana. Nyt tarvitaan lisää tukea selkäpuolelle. Pakaraliikkeistä toinen sisältää lonkankiertoa, ja kävi tässäkin ilmi tämä oman kehon erikoisuus: nivelten liikkuvuus on niin suurta, että Päivi joutui improvisoimaan harjoitteesta muunnoksen, jossa oikeasti lihakset joutuivat töihin. Perusharjoite ei aktivoinut oikeita lihaksia, sillä lonkka liikkuu niin paljon. Oikean lonkan liikkuvuus on suurempaa kuin vasemman.
Joka päivä oppii jotain uutta, niin itsestään, lajistaan kuin vaikkapa ammatistaan, totesimme yhdessä.

Näillä ohjeilla on taas hyvä jatkaa. Odotan sitä päivää, kun nämä yksittäiset harjoitteet saavat vartalon liikkuvuutta tasoitettua sen verran, että pääsen treenaamaan koko kehoa yhtä aikaa aktivoivia liikesarjoja. Suomeksi sanottuna: urheilemaan siis.

18-22.7.

On ollut paljon ohjelmaa. Kuntouttaminen on jäänyt ja se näkyy ja kostautuu. Selkä on edelleen kipeähkö, oikea jalka on pettänyt pari kertaa alta ja keho tuntuu voimattomalta - aivan kuin "voimansiirto" ei toimisi ollenkaan.
Aleksi kävi videoimassa ratsastustani. Vaikka treeni itsessään meni ihan mukavasti, itsekritiikki lyö päälle. Keho on levoton, oikea jalka vatkaa enkä tiedä tarkalleen, missä asennossa se on. Hetken masennus iski päälle. Tuntuu, että kropan toimimattomuus on taas sitä luokkaa, että alkaa tuntua epätoivoiselta. Yliliikkuvuus on hankala asia. Pitäisi jännittää lihaksia enemmän, että saisi nivelet pysymään hallinnassa. Anneli ei siitä ota nokkiinsa turhan paljoa, mutta Venla-tamma ottaa. Se jännittyy välittömästi, kun jännityn kehon tukilihaksista ja reisistäni liikaa. Jäntevyystasojen pitäminen koko ajan "oikealla kohdalla" on vaikeaa. Lisäksi joudun nyt erityisesti keskittymään oikean jalan koordinaatioon, jotta se pitäisi paikkansa. Puutumista ratsastaessa on ollut useampana päivänä. Menee toki ohi, kun pumppailen hermostoa siellä hevosen selässä, mutta häiritsee silti.

Toivottavasti pääsisin fyssari-Päivin pakeille ensi viikolla, kun taas palaan Suomeen töihin. Voitaisiin sekä hoitaa että katsoa kuntoutusohjelmaan muutoksia, jos niille on tarvetta.

11-17.7.

Takana on todella raskas Suomen reissu. Raskas siksi, että päivät venyivät pitkäksi, enkä ole koko viikon aikana ehtinyt tai saanut nukkua yli viiden tunnin yöunia. Ehkä siksi ja siitä syystä, että viikonloppu piti sisällään paljon seisomista, istumista ja kyykyssäoloa, hermosärky oikeassa jalassa teki paluun. Ensin oikea reisi meni niin jumiin, että kävelykin oli vaikeaa. Sitten tuli hermosärky. Tätä kirjoittaessa se on liki kokonaan poissa, mutta selkä on jäykkä. Treenit kuitenkin Anneli-hevosen kanssa olivat tänään onnistuneet ja vanhempi sotaratsu Venlakin kävi kunnon reissun maastossa. Jonkin verran jouduin satulassa keskittymään oikean jalan koordinaatioon enemmän, muutoin suorituskyky oli normaali.

Huomenna pitää ehtiä jumpata ja laittaa taas toipuminen käyntiin.

8-10.7.

Näihin päiviin on mahtunut paljon hikoilua. Sekä tallilla että kotona. Treenattukin on, nimittäin. Kylkilankuissa vasen on edelleen selvästi heikompi kuin oikea, mutta jaloista oikea heikompi kuin vasen. Tässä näkyy se, ettei oikean jalan hermotus ole hetkeen pelannut ihan täydellä teholla. Silti olen kuitenkin selvästi "oikeakätinen", joten oikea lapatuki pysyy vahvemmin kuin vasen.
Selkälihaksissa on enempi potkua. Se on hyvä.
Ruokavalio on pettänyt. Tuli joku sisäinen tarve ahtaa itsensä täyteen herkkuja. En vastustellut. Joten nyt Suomen viikonloppuna on otettava ryhtiliike. Se on toisaalta helppoa. Suomesta saa paljon valmiita "terveysruokia" kaupasta. Sekä vähärasvaisia että hyväproteiinisia. Saksassa ei eletä sellaista "terveysbuumia" kuin Suomessa, maku haetaan rasvasta, suolasta ja sokerista. Ja kyllähän se sitten maistuukin
Huomisaamu alkaa taas pikakaurapuurolla ja evääksi haen kaupasta hedelmiä, pähkinöitä, raejuustoa ja rahkaa. Näyttää siltä, että pääsen huomenna ja perjantaina ruokapöydän ääreen vasta myöhään illalla tai alkuyöstä, jos silloinkaan. Reissuelämää siis vietetään.