18-22.7.

On ollut paljon ohjelmaa. Kuntouttaminen on jäänyt ja se näkyy ja kostautuu. Selkä on edelleen kipeähkö, oikea jalka on pettänyt pari kertaa alta ja keho tuntuu voimattomalta - aivan kuin "voimansiirto" ei toimisi ollenkaan.
Aleksi kävi videoimassa ratsastustani. Vaikka treeni itsessään meni ihan mukavasti, itsekritiikki lyö päälle. Keho on levoton, oikea jalka vatkaa enkä tiedä tarkalleen, missä asennossa se on. Hetken masennus iski päälle. Tuntuu, että kropan toimimattomuus on taas sitä luokkaa, että alkaa tuntua epätoivoiselta. Yliliikkuvuus on hankala asia. Pitäisi jännittää lihaksia enemmän, että saisi nivelet pysymään hallinnassa. Anneli ei siitä ota nokkiinsa turhan paljoa, mutta Venla-tamma ottaa. Se jännittyy välittömästi, kun jännityn kehon tukilihaksista ja reisistäni liikaa. Jäntevyystasojen pitäminen koko ajan "oikealla kohdalla" on vaikeaa. Lisäksi joudun nyt erityisesti keskittymään oikean jalan koordinaatioon, jotta se pitäisi paikkansa. Puutumista ratsastaessa on ollut useampana päivänä. Menee toki ohi, kun pumppailen hermostoa siellä hevosen selässä, mutta häiritsee silti.

Toivottavasti pääsisin fyssari-Päivin pakeille ensi viikolla, kun taas palaan Suomeen töihin. Voitaisiin sekä hoitaa että katsoa kuntoutusohjelmaan muutoksia, jos niille on tarvetta.

11-17.7.

Takana on todella raskas Suomen reissu. Raskas siksi, että päivät venyivät pitkäksi, enkä ole koko viikon aikana ehtinyt tai saanut nukkua yli viiden tunnin yöunia. Ehkä siksi ja siitä syystä, että viikonloppu piti sisällään paljon seisomista, istumista ja kyykyssäoloa, hermosärky oikeassa jalassa teki paluun. Ensin oikea reisi meni niin jumiin, että kävelykin oli vaikeaa. Sitten tuli hermosärky. Tätä kirjoittaessa se on liki kokonaan poissa, mutta selkä on jäykkä. Treenit kuitenkin Anneli-hevosen kanssa olivat tänään onnistuneet ja vanhempi sotaratsu Venlakin kävi kunnon reissun maastossa. Jonkin verran jouduin satulassa keskittymään oikean jalan koordinaatioon enemmän, muutoin suorituskyky oli normaali.

Huomenna pitää ehtiä jumpata ja laittaa taas toipuminen käyntiin.

8-10.7.

Näihin päiviin on mahtunut paljon hikoilua. Sekä tallilla että kotona. Treenattukin on, nimittäin. Kylkilankuissa vasen on edelleen selvästi heikompi kuin oikea, mutta jaloista oikea heikompi kuin vasen. Tässä näkyy se, ettei oikean jalan hermotus ole hetkeen pelannut ihan täydellä teholla. Silti olen kuitenkin selvästi "oikeakätinen", joten oikea lapatuki pysyy vahvemmin kuin vasen.
Selkälihaksissa on enempi potkua. Se on hyvä.
Ruokavalio on pettänyt. Tuli joku sisäinen tarve ahtaa itsensä täyteen herkkuja. En vastustellut. Joten nyt Suomen viikonloppuna on otettava ryhtiliike. Se on toisaalta helppoa. Suomesta saa paljon valmiita "terveysruokia" kaupasta. Sekä vähärasvaisia että hyväproteiinisia. Saksassa ei eletä sellaista "terveysbuumia" kuin Suomessa, maku haetaan rasvasta, suolasta ja sokerista. Ja kyllähän se sitten maistuukin
Huomisaamu alkaa taas pikakaurapuurolla ja evääksi haen kaupasta hedelmiä, pähkinöitä, raejuustoa ja rahkaa. Näyttää siltä, että pääsen huomenna ja perjantaina ruokapöydän ääreen vasta myöhään illalla tai alkuyöstä, jos silloinkaan. Reissuelämää siis vietetään.

4-7.7.

Tällä aikavälillä olen tehnyt kuntoutustyötä kerran tai pari. Vanhempi tammoista on tehnyt kunnon treeniä, nuorempi pudotti kengän ja odottaa kengittäjää lyömään sen takaisin. Tänään heitettiin illan päälle sellainen 6-7 kilometrin lenkki koirien kanssa. Kuvasin samalla, joten se ei ollut yhtäjaksoista reippailua, mutta käveleskelyä kuitenkin. Painoa on pudonnut yhteensä sen 5 kiloa, jos sitä ei ole tullut mainittua missään. Vaatekoko pienentynyt ainakin yhdellä. Alkavalla viikolla on kiireinen Suomen keikka. Yritän ennen sitä ehtiä tekemään parit treenit. Jos joudan.

27.6.-3.7.

Nyt on taas mennyt sen verran reippaasti aikaa, etten muista mitä on tullut tehtyä. Joka päivä joka tapauksessa rutiinit: koirat lenkillä, tammat liikekannalle, tallityöt jne... Selkä on tuntunut väsyneeltä, samoin kroppa. Painoa on pudonnut jo ainakin sen 4 kiloa lähtötilanteesta. Mietin tässä kuinka paljon väsymisen tunne tulee energiavarantojen vajauksesta. Pitäisi yrittää muistaa syödä tasaisesti läpi päivän.
Tämän päivän treeneistä on sanottava, että vanha kunnon sotaratsu Venla antoi superfiiliksiä siirtymisissä koottu ravi - passage - piaffe - passage - koottu ravi. Tällaisen tehtävän se tekee pelkästään jalan jäntevyystasoja säätelemällä. Passage tulee reisistä, piaffessa kroppa jää paikoilleen, paino tulee millin eteenpäin ja reisien pito hellittää vähän. Ihan parhaan tunteen se antoi, kun päästin sen passagesta koottuun raviin takaisin avaamalla reidet - se imu ja positiivinen työntö rennolla selällä taas kantaa hetken eteenpäin henkisellä puolella. Ratsastus on hieno laji.
On vielä todettava, ettei selkä kiukuttele hevosen selässä. Siellä pystyn olemaan rentona ja melko paljon jo varmistelematta. Se on hienoa se.