25-26.6.

Taas menevät reippaasti päivät. Tänään päästiin molempien tammojen kanssa takaisin töihin, joten tuli treenailtua sillä rintamalla. Muuten en ole töiltä ehtinyt enempää tehdä. Huomenna otan taas tavoitteeksi kuntoilla. Ehkä kokonaisuudessaan kolmekin kertaa viikossa koko kropan läpikäynti voisi olla riittävää. Fyssari-Päivi sanoi tosin talvella, että parikin liikettä oikealla toistomäärällä päivää kohti on asiaa eteenpäin ja riittävää kuntoutumisen kannalta. Sen lausunnon kunniaksi teenpä tähän illan päälle vielä selät ja vatsat. Hop!

22-24.6.

Saksassa ei juhannusta tunneta. Ihan tavallinen viikonloppu takana. Räkätaudissani hoidin rutiinit. Nyt olo on parempi, ja tein päivän päätteeksi täyden treenin. Ihan hyvät vasteet tulee. Vasen kylkilankku on tosin edelleen selkeästi oikeaa heikompi - lapatuki pettää nopeasti. Mutta selkä toimii. Ja jalkojen hermotus. Joten nostetaan vesimalja sille!

20-21.6.

Kun jotain muuta saa alta pois, iskee päälle räkätauti. Näillä mennään.

Tosin täytyy todeta, että tulosta alkaa tulla. Ei pelkästään fyysinen kunto ole noussut ja lihasten aktivaatiotaso parantunut, paino on myös pudonnut. Nyt -3 kg ja senttejä sen verran, että sen näkee vaatteiden istuvuudesta. Projektin alussa tilasin mittatilausratsastushousut napakoilla mitoilla, nyt istuvat tänä aamuna kokeiltuna hyvin ja ovat sopivasti väljät. Hyvä. Tästä jatketaan eteenpäin. Tavoitteeseen on vielä joitain kiloja ja senttejä.

14-19.6.

Takana on työntäyteinen viikonloppu Pohjois-Suomessa. Päivät venyivät sen verran pitkiksi, että muutaman kerran ehdin vain treenata. Lähinnä kävin läpi jalat, selän ja vatsan ja pidin huolta kivuttomuudesta. Paljo istuminen luonnollisesti teki tehtävänsä, ja kotiin palatessani oikea jalka puutuili. Meni ohi hermoliu'uttelulla.
Tätä kirjoittaessa Saksassa on usean päivän ajan ollut varsinainen helleaalto. Reilusti yli 30 astetta. Tänään mittari kävi 37 asteessa. Koirien kanssa on ollut tyytyminen pieniin lenkkeihin, mutta tallilla on mennyt sitten sitäkin enemmän aikaa taas talutellen hevosia pienissä erissä, sillä tarhaaminen on ollut varjojen puutteessa järkevää vain lyhyen aikaa. Huomisesta alkaen pitäisi alkaa viiletä, päästään takaisin treenaamisen meininkiin. Sekä hevosten kanssa että itse oman fysiikan kanssa.

..-13.6. torstai

Istun tätä kirjoittaessa Oulussa.
Takana on älyttömän kiireisiä päiviä, joihin liittyi kansainvälistä koirakauppaa ja kaikenlaisia järjestelyjä. En ole ehtinyt muuta tehdä kuin lenkittää koiria ja hevosia - vaikka kuinka lupaan itselleni. Fyysinen olo on tosin ihan hyvä, mutta kokemuksesta tiedän, että lakkaa olemasta, jos en jatkuvasti tee asialle jotain. Eli nyt siis pikajumppa ennen kuin lähden tämän päivän töihin.

7-8.6. perjantai ja lauantai

Ei toiveitakaan treenaamisesta. Päivät ovat menneet tallilla - kävelyttäessä ja ratsastaessa. Joitain erityisen hienoja hetkiä satulassa. Olen ollut kovin tyytyväinen. Huomenna treenaan. Pakko ehtiä ja jaksaa. Ensi viikolla on taas Suomen reissu, joka vienee hyvin mehut, sillä luvassa on pitkiä päiviä.

6.6. torstai

Torstai meni pitäessä hevoset liikekannassa ja lenkkeillessä. Huomenna aion ehtiä treenaamaan, samoin viikonloppuna. Siihen pitäisi olla mahdollisuuksia, sillä hevoset saataneen huomenna takaisin laitumille.

5.6. keskiviikko

Tuli taas paljon ulkoiltua hevosista johtuen. Fyysiselle treenaamiselle olisi ollut rako päivällä, mutta päätin käyttää sen möllöttämiseen. Ei sentään, tein toimistohommia. Illalla treenasin vanhemman tamman kanssa kunnolla. Se oli aika hieno, yritteliäs. Vaikka kovasti onkin päivävaihtelua - jonain päivänä sen olo on selvästi parempi, jonain huonompi. Huomasin vain, että sain laukkaan enemmän liitovaihetta, kun maltoin odottaa suoristamisen kanssa vähän pidempään. Ehkä sen kroppa vain tarvitsee enemmän aikaa sopeutumiseen? Mielenkiintoinen laji, kun siitä tutusta itse kouluttamastaan hevosesta löytää yhdeksänkin yhteisen vuoden jälkeen uusia asioita ja ominaisuuksia.
Ravi alas istuen onnistui hyvin - en kipeytynyt. Ainoa ongelma siinä tuntuu olevan, että joudun itseäni stabiloidakseni jännittämään lihaksia. Hevonen alkaa nopeasti reagoida kasvaneeseen jäntevyysasteeseen tulemalla omasta kropastaan vähän jännittyneemmäksi. On vaikea ajoittaa oman kehon rentoutumiset ja jännittymiset siten, että lopputulos olisi tasainen kokoamisaste, energia ja rentous. Tätä pitää harjoitella. Tosin nyt on kova ikävä Richard Whiten haukantarkkoja silmiä. Ulkopuolinen silmäpari voisi olla kova sana hienosäätöjen löytämiseen.

4.6. tiistai

Eilen treenasin molemmilla tammoilla. "Annelin" selkään sovittamani vanha satulani on istuinosastaan liian leveä ja vääristää omaa asentoani siinä määrin, että se tuottaa kipua hetkittäin. Tälle päivää vaihdoin toisen satulan, johan oli toisenlainen tunne istua ja olla. Päivä meni hyvin pitkälle tallilla. Sen ja ratsastamisten lisäksi käytin koirat yli tunnin lenkillä. Tuntuu jalkaterissä, että olen viettänyt nyt paljon aikaa jaloillani ja erityisesti hiostavissa saappaissa. Voi kunpa kesä oikeasti alkaisi!

24.5.-3.6.

Jopa on ollut kiirusta, ei ole ehtinyt kirjata ylös tapahtumia.
Kävin Suomessa valmentamassa. Tuttuun tapaan pitkää päivää istuen tai seisten. Siitä kroppa ei kovasti tykkää, vaikka tasapainotyyny oli tälläkin kertaa mukana ja toimi istumisalustana. Reissussa en ehtinyt tehdä muita kuin kipua laukaisevia liikkeitä (hermoliu'utukset, McKenzie-taivutukset...).
Kotiin päästyäni en ole varsinaisesti ehtinyt treenaamaan. Koirat toki käyvät lenkillä ja hevoset tulee hoidettua (niitä tuli viime viikolla yksi lisää), mutta montaakaan kertaa en ole ehtinyt jumppaamaan, sillä sääolosuhteet ovat sekoittaneet koko Baijerin. Rankat sateet ovat kestäneet tätä kirjoittaessa jo viikon, joka paikka tulvii. Laitumilta tulee puro alas kohti varsinaista Schwaigbach-puroa. Hevosia ei saada ulos, joten niille täytyy järjestää korvaavaa liikuntaa. Kun olen pitänyt neljä hevosta liikkeessä tasaisesti läpi päivän, olen tullut kuntoilleeksi siinä sivussa.
Hyviä oman kunnon mittareita on kuitenkin tullut vastaan: tasasin maneesinpohjan harava-käsipelillä pari yötä sitten. Pystyin tekemään tämän työvälineestä johtuen ilman kiertoliikettä ylävartaloon, missä varmasti osa syy siihen, etten kipeytynyt selästä. Joka tapauksessa varsin mukava oli huomata, ettei hermosärkyjä tullut. Tänään saapui puolestaan olkipellettikuorma. Aamupäivän aikana nostin ja kannoin 12 kilon painoisia säkkejä yhteensä n. 120 kertaa lyhyessä ajassa. Toistaiseksi en ole tavanomaista kivuliaampi, joten peukku ylös - kuntoutuminen on käynnissä!