Tuli taas paljon ulkoiltua hevosista johtuen. Fyysiselle treenaamiselle olisi ollut rako päivällä, mutta päätin käyttää sen möllöttämiseen. Ei sentään, tein toimistohommia. Illalla treenasin vanhemman tamman kanssa kunnolla. Se oli aika hieno, yritteliäs. Vaikka kovasti onkin päivävaihtelua - jonain päivänä sen olo on selvästi parempi, jonain huonompi. Huomasin vain, että sain laukkaan enemmän liitovaihetta, kun maltoin odottaa suoristamisen kanssa vähän pidempään. Ehkä sen kroppa vain tarvitsee enemmän aikaa sopeutumiseen? Mielenkiintoinen laji, kun siitä tutusta itse kouluttamastaan hevosesta löytää yhdeksänkin yhteisen vuoden jälkeen uusia asioita ja ominaisuuksia.
Ravi alas istuen onnistui hyvin - en kipeytynyt. Ainoa ongelma siinä tuntuu olevan, että joudun itseäni stabiloidakseni jännittämään lihaksia. Hevonen alkaa nopeasti reagoida kasvaneeseen jäntevyysasteeseen tulemalla omasta kropastaan vähän jännittyneemmäksi. On vaikea ajoittaa oman kehon rentoutumiset ja jännittymiset siten, että lopputulos olisi tasainen kokoamisaste, energia ja rentous. Tätä pitää harjoitella. Tosin nyt on kova ikävä Richard Whiten haukantarkkoja silmiä. Ulkopuolinen silmäpari voisi olla kova sana hienosäätöjen löytämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti