Saksassa on ollut kiire ja kuuma. Kuntoutus on jäänyt kivunhallintaan. Vaikka olo on ollut suhteellisen kykenevä, on ollut hermosto-oireita molemmissa pakaroissa, oikea jalka on hävinnyt useamman kerran alta ja on hervoton ratsastaessa. Tänään pääsin Suomessa sitten viimein Päivin pakeille. Uutiset ovat pääasiassa hyviä.
Selkäpuolen lihaksisto on parempi kuin aiemmin. Hermosto on kipeä ja ärtynyt, mutta palautuu, samoin siten lihakset (hieronnan aikana "jumit" antoivat periksi ja hermokipu hellitti). Vasemmalla puolella SI-nivelen tietämissä on kipua, oikealla puolella kyse on enemmän iskias-vaivasta. Päivi käsitteli koko selkäpuolen läpi. Samalla juteltiin tuntemuksistani ratsastaessa ja fyysisissä töissä. Hieronnan jälkeen mentiin treenitilaan katsomaan, miten kroppa suoriutuu. Päivi tuli siihen johtopäätökseen, että lihaskunto-ohjelmaan lisätään pari liikettä pakaroille ja takareisille. Koska epästabiilius edelleen vaivaa (siis se synnynäinen yliliikkuvuus), on tavoitteena lihas- ja lihaskalvoharjoittein "kiristää" kroppaa pysymään vakaampana. Nyt tarvitaan lisää tukea selkäpuolelle. Pakaraliikkeistä toinen sisältää lonkankiertoa, ja kävi tässäkin ilmi tämä oman kehon erikoisuus: nivelten liikkuvuus on niin suurta, että Päivi joutui improvisoimaan harjoitteesta muunnoksen, jossa oikeasti lihakset joutuivat töihin. Perusharjoite ei aktivoinut oikeita lihaksia, sillä lonkka liikkuu niin paljon. Oikean lonkan liikkuvuus on suurempaa kuin vasemman.
Joka päivä oppii jotain uutta, niin itsestään, lajistaan kuin vaikkapa ammatistaan, totesimme yhdessä.
Näillä ohjeilla on taas hyvä jatkaa. Odotan sitä päivää, kun nämä yksittäiset harjoitteet saavat vartalon liikkuvuutta tasoitettua sen verran, että pääsen treenaamaan koko kehoa yhtä aikaa aktivoivia liikesarjoja. Suomeksi sanottuna: urheilemaan siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti