Jopa on ollut kiirusta, ei ole ehtinyt kirjata ylös tapahtumia.
Kävin Suomessa valmentamassa. Tuttuun tapaan pitkää päivää istuen tai seisten. Siitä kroppa ei kovasti tykkää, vaikka tasapainotyyny oli tälläkin kertaa mukana ja toimi istumisalustana. Reissussa en ehtinyt tehdä muita kuin kipua laukaisevia liikkeitä (hermoliu'utukset, McKenzie-taivutukset...).
Kotiin päästyäni en ole varsinaisesti ehtinyt treenaamaan. Koirat toki käyvät lenkillä ja hevoset tulee hoidettua (niitä tuli viime viikolla yksi lisää), mutta montaakaan kertaa en ole ehtinyt jumppaamaan, sillä sääolosuhteet ovat sekoittaneet koko Baijerin. Rankat sateet ovat kestäneet tätä kirjoittaessa jo viikon, joka paikka tulvii. Laitumilta tulee puro alas kohti varsinaista Schwaigbach-puroa. Hevosia ei saada ulos, joten niille täytyy järjestää korvaavaa liikuntaa. Kun olen pitänyt neljä hevosta liikkeessä tasaisesti läpi päivän, olen tullut kuntoilleeksi siinä sivussa.
Hyviä oman kunnon mittareita on kuitenkin tullut vastaan: tasasin maneesinpohjan harava-käsipelillä pari yötä sitten. Pystyin tekemään tämän työvälineestä johtuen ilman kiertoliikettä ylävartaloon, missä varmasti osa syy siihen, etten kipeytynyt selästä. Joka tapauksessa varsin mukava oli huomata, ettei hermosärkyjä tullut. Tänään saapui puolestaan olkipellettikuorma. Aamupäivän aikana nostin ja kannoin 12 kilon painoisia säkkejä yhteensä n. 120 kertaa lyhyessä ajassa. Toistaiseksi en ole tavanomaista kivuliaampi, joten peukku ylös - kuntoutuminen on käynnissä!
Valhe täytyy korjata heti, kun sen huomaa suustaan päästäneensä. Säkkikoko oli 15 kiloa eli päivän saldo on ainakin 1800 kg nostettuna ja kannettuna ja kolme karsinaa tyhjennettynä olkipatjasta. Hurraa fysioterapian ihme.
VastaaPoista